Pitkästä aikaa päätin päivittää jotain tännekin. Kesäreissu etenee suunnitellusti, vielä pari viikkoa matkailua edessä ja sen jälkeen paluu kotiin. Kuluneet viikot ovat olleet mukavaa irtautumista arjesta, kotimaisemista ja tutuista kuvioista. Silti alkaa jo vähitellen tuntua, ettei se kotiinpaluukaan niin kamalaa ole... Hienojen kokemusten lisäksi reissaamiseen liittyy aina väsymystä, jonkin verran kiirettä ja tietysti rahanmenoa.
Äiti kulkee mukana matkalla, sekä sydämessä että kengissä. Otin äidin komerosta löytämäni "valmiiksi pehmennetyt" kesäkengät mukaani, ja nekin ovat nyt nähneet yhtä ja toista. Jotenkin tyhmästi ajattelen, että vaikka äiti ei eläessään päässyt käymään kaikissa niissä hienoissa paikoissa, joita on kesän aikana koluttu, kenkien mukana myös pieni osa äitiä matkustaa kanssani koko ajan.
Kotimaassakin alkaa tilanne näyttää paranemisen merkkejä. Vielä viimeisiin päiviin asti ennen matkalle lähtöämme oli epävarmaa, pääsisimmekö reissuun ja kuinka pitkään pystyisimme olemaan matkalla ennen kuin pitäisi palata kotiin. J:n isän tila on kuitenkin hitaasti mutta varmasti mennyt kesän kuluessa parempaan suuntaan, ja meidänkin matkantekomme on sen myötä tuntunut koko ajan kevyemmältä. Toivon todella, että tämä suunta pysyy eikä mitään takapakkeja enää tule vastaan (niiltäkään ei ole vältytty). Parin viikon päästä olemme jo kotona ja pääsemme katsomaan J:n isää. Uskon, että J on tällä hetkellä jo suht hyvällä mielellä, vaikka isän tilanne toki huolestuttaakin. Katsotaan, mihin loppukesä meitä vie. Enempää huonoja uutisia ei tarvitsisi enää tulla.
