Kirjoittelu tänne näyttää harvenevan entisestään, mutta eipä tässä mitään ihmeellisiä kuulumisia olekaan. Tätä yhtä ja samaa on elämä ollut jo jonkin aikaa, tunteiden ristiaallokkoa ja välillä tyynempää.
Äiti käy mielessä joka päivä. Suru saattaa hyökätä päälle jostain aivan mitättömistä asioista. Aina syytä ei edes tarvita, vaan mieli alkaa ikään kuin toimia itsestään ja sitten surettaa. Joskus on helpompaa ajatella, että äiti on nyt paremmassa paikassa ilman kipuja, joskus taas kaikki tuntuu niin väärältä. On oikeastaan aika rankkaa, kun oma suhtautuminen tähän kaikkeen vaihtelee niin paljon. Vaikka jonakin päivänä olisi hyvä ja helppo olla ja porskuttaisi "minä selviän" -asenteella eteenpäin, ei koskaan voi olla varma, milloin seuraava huono päivä tulee.
Ikävöin äitiä kovasti, vaikka suru itsessään olisikin joinakin päivinä helpompi käsitellä. On edelleen vaikea hyväksyä, että äiti on lopullisesti poissa, eikä mieleni ilmeisesti ole sitä vielä täysin sisäistänytkään. Muutama päivä sitten eteen tuli eräs tilanne, johon olisi tarvittu neuvoa. Ennen kuin tajusinkaan, olin jo saanut päähäni ajatuksen, että pitää soittaa äidille ja kysyä häneltä apua. Seuraava ajatus sitten olikin, että eipä taidetakaan soittaa...
Alkaa vähitellen tuntua, että onko tässä blogissa enää mitään järkeä. Jauhan samoja asioita kerta toisensa jälkeen, pyörittelen surua ajatuksin ja sanoin. Alunperin halusin aloittaa blogin, koska minun piti päästä purkamaan ajatuksiani äidin sairaudesta jotenkin. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että se vaihe voisi kestää vain vähän aikaa. Nyt, kun mitään "uutta" ei enää tapahdu, ei minullakaan ole oikein mitään uutta kerrottavaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, etten aloittanut blogia jo alkukesästä. Mietin kyllä asiaa jo silloin, mutta jostain syystä ajatus kypsyi vasta elokuussa. Olisi niin paljon helpompi muistaa asioita, kun ne olisi kirjoitettuna johonkin. Nyt monet tapahtumat puuroutuvat ja sekoittuvat mielessäni enkä muista, missä vaiheessa kesää mitäkin tapahtui.
Täytyy miettiä tätä koko blogiasiaa vähän. Toki on terapeuttista vaihtaa kuulumisia lukijoiden kanssa, mutta tuskin kukaan jaksaa lukea montaa kuukautta samoja juttuja. Melko surkuhupaisaa, että suunnittelin blogin perustamista jo varmaan pari vuotta sitten. Sen aihe ei tosin olisi ollut näin vakava. Blogi jäi silloin perustamatta, mutta tulihan sille ajatukselle lopulta käyttöä - vaikka mieluummin olisin tietysti jättänyt tämän koko kauheuden väliin.
Mielestäni on mukava lukea kuulumisiasi, vaikkeivat ne aina olekaan niin kovin erilaisia. Kuulumisesi ovat niin maanläheisiä: tarkoitan siis sitä, että ne ovat niin normaaleja että niitä on blogimaailmassa mukava lukea.
VastaaPoistaKannattaa tosiaan miettiä tätä blogin pitämistä, ei kannata väen vängällä pitää blogia, mikäli siltä ei tunnu. Itse ainakin kommentoin luvattoman vähän vaikka tykkäänkin lukea juttujasi. On virkistävää (mikäli sitä voi sanoa tässä tilanteessa) lukea postauksia sinulta: ei mitään turhaa yrittämisen makua. Tuntuu että kirjoituksesi tulee suoraan itseltäsi: et mieti mitä sinun tulisi kirjoittaa vaan kirjoitat aidosti sitä miltä tuntuu.
Tsemppiä ja iloa surun keskelle!
Kiitos sanoistasi. Olet kyllä aivan oikeassa, ei tule hirveästi mietittyä sitä, mitä minun Pitäisi kirjoittaa. Kirjoitan vain niistä asioista, jotka sillä hetkellä pohdituttavat. Ja niin kai sen kuuluukin olla, ei minulla riittäisi motivaatio kirjoitella jotain sellaista, jolla ei ole minulle itselleni mitään merkitystä tai joka ei tunnu omalta. Toki on paljonkin juttuja, joista periaatteessa voisin kertoa, mutta koen, etteivät ne oikein sovi tähän blogiin. Ovat niin eri maailmasta.
VastaaPoistaToistaiseksi tuntuu, etten "uskalla" luopua blogista, koska aina toisinaan mieleen tulee ajatuksia, joista tekee mieli kirjoittaa. Ja luulen, että vaikka tällä hetkellä päässä pyörii samoja ajatuksia viikosta toiseen, jossain vaiheessa käy niin että ajatusten kirjo ehkä vähän laajenee. Olisi tyhmää, jos sitten ei olisikaan mitään paikkaa, minne niitä ajatuksia purkaa.
Kiva kuitenkin tietää, että täällä jaksaa joku käydä lueskelemassakin :)