Äiti asuu ajatuksissa, kyynelissä ja unissa.

Meinasin ensin kirjoittaa, ettei ole itkettänyt pitkään aikaan, mutta onhan minua. Paha mieli iskee äkkiä ja itkuvaihe menee nykyään myös melko nopeasti ohi. Siksi kai niitä ei enää muistakaan. Tai siksi, että niitä on kertynyt jo niin paljon. Ei kai tässä kukaan pysyisi laskuissa mukana. Tänään lenkillä tuli vähän surullinen olo, kun radiossa soi Laura Närhen kappale. Se, missä lauletaan että päästän sut pois. Parisuhteestahan se kai varsinaisesti kertoo, mutta kyllä se näköjään minuunkin tehoaa.

Viimeksi itketti tuossa yhtenä iltana aika myöhään, kun olin menossa nukkumaan. J jäi vielä katselemaan telkkaria olohuoneeseen ja minä yritin saada unen päästä kiinni. Se kummallinen levoton olo tuli taas, ja aikani sängyssä pyöriskeltyäni totesin, ettei auta muu kuin tirauttaa muutama kyynel, niin olo helpottaa. Ei tehnyt mieli itkeä yksin, joten kaivauduin J:n kainaloon ja itkeskelin hetken siinä. J lohdutteli silittelemällä, ei siinä sanoja tarvita. Riittää että toinen on vieressä, läsnä.

Samana yönä näin unta, että menimme J:n kanssa naimisiin. Uni itsessään oli niin omituinen että naureskelin koko seuraavan päivän, mutta äitikin oli siellä. Hän oli siellä, tiesin sen, mutta en puhunut hänen kanssaan enkä edes nähnyt hänen kasvojaan. Vihkitoimituksen jälkeen äiti lähti nopeasti pois enkä ehtinyt sanoa hänelle sanaakaan. Näin vain hänen selkänsä, kun hän ajoi polkupyörällä kovaa vauhtia poispäin.

Perjantaina kävin äidin kotona tonkimassa varastoja ja etsimässä mm. luistimiani. Siellä on edelleen vaikea käydä. Yritän tehdä oloni aina mahdollisimman mukavaksi, laitan radion soimaan ja tallustelen ympäriinsä äidin reinot jalassa. Vieläkin tuntui siltä, kuin olisin ollut luvatta penkomassa äidin tavaroita. Lisäksi vanha talo naksahtelee, risahtelee ja narisee, ja säikähdän jokaista ääntä. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun puhelimeni alkoi soida keittiön pöydällä ja tärisi pöydän pintaa vasten. En usko kummituksiin, mutta olisi mukava uskoa, että äiti tarkkailee ja suojelee meitä, on läsnä aina välillä.

Minua hirvittää, kun se vanha talo on tyhjillään eikä kukaan käy siellä säännöllisesti. Entä jos joku tajuaa, että siellä on asumaton talo, ja käy tyhjentämässä sen tai rikkomassa paikkoja? Myyntiasia on vielä ihan kesken, tai siis alkutekijöissään. Pitäisi löytää siskon kanssa yhteistä aikaa niin paljon, että ehtisimme tehdä asian eteen jotain. En minä osaa tällaisia asioita hoitaa! Voi kun joku osaisi auttaa niin paljon, että koko myyntihomma sujuisi helposti ja nopeasti, kivuttomasti ja luotettavasti. Voi kun joku voisi tehdä kaiken meidän puolestamme.