Tänään sytytin kynttilän.

Kävin tänään äidin haudalla ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen. Aikaväli venyi vähän turhan pitkäksi, mutta jotenkin olin kuvitellut, ettei hautausmaan suunnalle ole minkäänlaisia kulkuyhteyksiä. Kun tajusin olleeni väärässä, hyppäsin heti bussiin ja menin käymään. Ironista, että kotoani on paremmat kulkuyhteydet hautausmaalle kuin äidin kotiin.

Vein mennessäni kynttilän haudalle. Siellä ei ollut muuta kuin jo sammunut lyhty ja kaunis puinen risti. Päätin, että seuraavalla kerralla on vietävä kukkia. Seisoin haudan luona varmaan puoli tuntia. Itkin. Olen aina naureskellut elokuville, joissa ihmiset juttelevat haudoille, mutta enää ei naurata yhtä paljon. Tuli tunne, että jotain on kerrottava. Juttelin siinä sitten äidille, enimmäkseen ajatuksissani tosin. Ääneen puhuminen tuntui jo vähän omituiselta. Muutenkin oli vähän ristiriitainen olo: toisaalta teki mieli puhua äidille, mutta toisaalta en koe, että äiti edes olisi siellä. Samalla tavalla voisin jutella hänelle vaikka illalla nukkumaan mennessäni. Jos hän kuulee minut, hän kuulee minut kaikkialla.

Lomaviikko ja pakkopysähdys on tehnyt aika hyvää. Olen ehtinyt pureskella ajatuksiani paremmin kuin kiireisen arjen keskellä. Olen ollut useammin surullinen ja itkenyt enemmän, mutta loppujen lopuksi sekin lienee hyvä juttu. Olen ehtinyt myös kertoa J:lle paremmin, mitä mielessäni liikkuu, joten hänkin on luultavasti taas suurinpiirtein tilanteen tasalla.

Käytännön asiat kuitenkin stressaavat. Olisi niin helppoa, jos äidillä olisi ollut puoliso, joka nyt voisi hoitaa joitakin asioita minun ja siskoni puolesta. Vaikka en ole viime aikoina joutunutkaan tekemään paljon, en millään jaksaisi enää mitään. Ja perunkirjoituskin on vasta edessä. Olemme siskoni kanssa molemmat aika poikki, ja tuttuun tyyliin reagoimme stressiin hiukan eri tavoin. Sisko äksyilee ja minä lamaannun. Minulle helpoin vaihtoehto on heittäytyä sohvalle viltin alle katsomaan jotain typerää elokuvaa, jolla saan ajatukseni jonnekin aivan muualle. On niin helppo ajatella, että ehtiihän kaiken vielä myöhemminkin.

Voi kun kaikki vaan hoituisi itsestään.