Sopeutumisvaikeuksia

Taidan tahallani vältellä äidin ajattelemista. Tietysti äiti ja koko tämä tilanne on mielessä vähän väliä, mutta minä ikään kuin kiellän itseäni miettimästä sitä liikaa. Sanon itselleni, että nyt on huono hetki, mieti tätä vähän myöhemmin. Pakotan itseni ajattelemaan jotakin muuta, vaikka tiedän, että kohta se on taas mielessä.

Minulla on edelleen vaikeuksia käsittää, että äiti on todellakin poissa. Ehkä vielä ei ole tapahtunut mitään niin konkreettista, että ymmärtäisin oikeasti. Varmaankin sitten hautajaisissa kaikki iskee vasten kasvoja. Lauantaina tapasimme papin, joka siunaa äidin ensi viikonloppuna. Vietimme melko kyynelpitoiset kaksi tuntia, kun kerroimme papille äidistä ja muistelimme hänen elämäänsä. Minua itketti silloin ja itkettää nyt, kun ajattelen miten ihana ihminen äiti oli. "Liian hyvä kuolemaan", olivat isovanhempani sanoneet. Olen varma, että suhteemme olisi kehittynyt vieläkin paremmaksi, jos meille vain olisi annettu enemmän aikaa. Minua surettaa, ettei äiti ehtinyt näkemään valmistumistani, tanssimaan häissäni eikä tapaamaan lapsenlapsiaan. Ehkä joskus saan kuitenkin kertoa lapsilleni, että heillä on aivan erityinen suojelusenkeli.

Sunnuntai oli juuri sellainen päättymätön ja laiska päivä, jollaisia sunnuntait usein ovat. Sellaisina päivinä äidillä oli tapana soittaa minulle ihan muuten vaan, ja saatoimme jutella pitkään, vaikka mitään varsinaista asiaa ei olisi ollutkaan. Olisin kovasti halunnut soittaa äidille ja jutella niin kuin joskus ennen. Silloin suru iski voimakkaana ja itkin kauan.

Tänään palasin vielä muutamaksi päiväksi opehommiin. Työpäivän jälkeen ajattelin automaattisesti lähteväni sairaalaa kohti, mutta sitten tajusin että ei kai sinne enää kannata mennä. Silloin aiemminhan menin joka päivä töistä suoraan sairaalaan ja vasta sieltä illalla kotiin. Vaikka päivät olivat pitkiä ja olin väsynyt, en kadu sitä yhtään. Päinvastoin, olen onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus käydä äidin luona päivittäin. Uskon, että se oli tärkeää myös äidille.

Suru väsyttää. Itkun tilalle on tullut jatkuva väsymys. Oikeastaan on ihan hyvä, että en itke kovin paljon. Jokainen, joka on joskus kunnolla itkenyt, tietää kuinka uuvuttavaa puuhaa sellainen on.