Arki on hyökynyt päälle täydellä voimallaan, joten paha mieli tulee vasta illalla jos tulee. Enää ei aina edes itketä, on vain kovin surullinen olo ja ajatukset äidistä pyörivät päässä. Mietin jatkuvasti, kuinka vaikeaa äidin poismenon ymmärtäminen voikaan olla. On kyse yhdestä maailman yksinkertaisimmista asioista (noin niinkuin järjellä ja faktapohjalta ajateltuna), mutta pieni mieleni ei vain suostu jäsentelemään tällaista tietoa. Ikään kuin kapasiteetti ei riittäisi; kovalevyni jumittuu joutuessaan tekemisiin liian kipeiden asioiden kanssa.
Näen usein äidistä unta. Toissayönä olimme jälleen sairaalassa, ja ihme oli tapahtunut: äiti olikin taas elossa. Äiti istui sängyllä hymyilevänä ja virkeänä. Hoitaja sanoi, että nyt meillä olisi aikaa hyvästellä äiti rauhassa. Se tuntui minusta kummalliselta, koska äitihän näytti terveemmältä kuin pitkään aikaan. Itkin ja silitin äidin poskea. Olin luullut, etten näkisi äitiä enää koskaan, ja nyt hän oli siinä. Äiti vain hymyili minulle.
Äidin kasvot toistuvat unissani lähes joka yö. Useimmiten muistan unet pelkkinä välähdyksinä, mutta kuvia elävämmin muistan tunteet. Yöllä herätessäni äiti tulee usein heti mieleen, ja silloin tunnen enimmäkseen surua, ahdistusta ja ikävää. Unissakin on paljon surua, mutta myös iloa ja tietynlaista rauhallisuutta. Ehkä äidillä nyt sitten on rauha ja hyvä olla.
Olisi varmaan outoa, jos et ajattelisi äitiäsi paljon.
VastaaPoistaÄidin poismeno on tunnepuolella se maailman kaikkein isoin juttu. Tähän asti meillä on ollut joku, johon nojata. Aina, on tullut mitä tahansa, milloin tahansa.
Ehkä unimaailmassa käsittelee asioita, kuten oliis halunnut asioiden olevan, menevän. Sitä- että hyvästijättöön olisi ollut runsaasti aikaa.
Olisiko silloin valmiimpi?
En tiedä.
Ehkä työstäminen menee juuri niin.
Minä en vielä tiedä.
Ehkä unen tarkoitus, jossa äidilläsi on hyvä olla- on tarkoitus viestiä- että äidilläsi on nyt hyvä olla.
Vaikea sanoa.
Sinä itse viime kädessä päätät, mitä nuo sinulle merkitsevät- mitä ne sinulle viestivät.
Minähän uskon itse siihen, että elämä on loppumatonta energiaa. Koko elämä on. Kaikki on.
Me jokainen olemme.
Se onminulle se lohdullisin ajatus. Mikään ei lopu. Koskaan.
Arki antaa mahdollisuuden keskittyä asioihin, ja päästää surua läpi sellaisissa määrin, kuin mitä sinä jaksat sitä kantaa.
Arki tukee ja pitää kasassa.
Mutta ellei halua?
Toivottavastis iihenkin on mahdollisuus.
Että saat hallutessasi tipahtaa, sekään ei ole huono vaihtoehto.
Lempeitä käsiä kannattelemaan sinua, juuri tässä hetkessä, paljon lämpimiä ajatuksia.