Päivystystä.

Terveisiä sairaalasta. Ollaan päivystetty täällä eilisestä asti. Kävin ensin aamulla itkemässä psykologille ja pian kotiin palattuani sain siskolta viestin. Hän oli tullut katsomaan äitiä ja hoitaja oli sanonut tilanteen olevan sellainen, että kannattaisi pyytää muutkin lähiomaiset paikalle. Silloin äiti oli vielä jaksanut puhua muutaman sanan, mutta sen jälkeen hän on vain nukkunut. Uskomme kyllä, että hän kuulee puheemme ja olemmekin jutelleet äidille paljon. Jonkinlaisia reaktioita olemme välillä näkevinämme, mutta en tiedä onko se oikeaa reagointia vai pelkkiä refleksejä. Silmiään hän ei jaksa avata, mutta ääntelee ja ilmeilee toisinaan ns. oikeissa kohdissa. Viime yön aikana äidille oli noussut kuume, ja sitä on tänään yritetty saada laskemaan. Hengitys rahisee ikävän kuuloisesti, sillä kuumeen myötä myös limaa erittyy aika paljon.

Eilen kävi paljon vieraita. Ihmiset ottivat yhteyttä ja kyselivät äidin vointia, ja tilanteesta kuullessaan halusivat tulla käymään. Moni kävi istumassa äidin sängyn vieressä, pitämässä kädestä kiinni ja jättämässä hyvästejä. Sitä oli kamala katsoa ja kuunnella, mutta tietenkin haluan että niillä ihmisillä on mahdollisuus käydä vielä puhumassa äidille.

Sisko ja äidin ystävä jäivät sairaalaan yöksi. Minä kävin kotona nukkumassa muutaman tunnin ja tulin aamulla tädin kanssa päästämään heidät nukkumaan. Nukuin yllättävän hyvin, vähän levottomasti mutta monta tuntia kuitenkin. Aamuyöllä heräsin, kun J oli tulossa nukkumaan, ja juttelimme hetken. J on ollut aivan mahtava. Hänkin kävi eilen täällä äidin luona, ja oli vierelläni koko ajan. Yöllä hän piti minusta kiinni, kun minulla oli paha mieli. Sitten hän lupasi vielä siivota tänään ja tulla sitten sairaalaan. Hän huolehtii kovasti jaksamisestani, ja siksi minun on ehkä vähän helpompi selviytyä tästä kaikesta.

Soitin eilen pitkän harkinnan jälkeen rehtorille, selitin tilanteen ja ilmoitin, etten tule tänään töihin. Aamulla olin vielä toisen aineenopettajan kanssa yhteydessä ja sovimme, etten mene maanantainakaan. Minun ei myöskään tarvitse huolehtia yo-kokeista, muut opettajat korjaavat ne puolestani. En tajua, miten saatoin edes kuvitella selviytyväni töihin tällaisessa tilanteessa. Nyt on todella helpottunut olo, kun voin huoletta keskittyä olemaan äidin luona eikä minun tarvitse stressata työasioista. Kollega sanoikin tänään, että minun on nyt oltava äidin luona, sillä siellä minun kuuluu olla - töitä ehdin kyllä tehdä vielä vaikka kuinka paljon. Ihanaa, kun on ihmisiä jotka ymmärtävät.

Kiitos edelleen kaikista rohkaisevista kommenteista. Voimia kai tässä tarvitaankin, ja paljon.