Hyppy tuntemattomaan

Olen saanut näiden parin päivän aikana hoitaa hurjan paljon sellaisia asioita, joista minulla ei ole aiemmin ollut hajuakaan. On aika karua, kuinka paljon järjestelyjä pitää tehdä niin pian ihmisen poismenon jälkeen. Tämä hyppy tuntemattomaan on kuitenkin opettanut minulle paljon, ja vähintään yhtä paljon on varmaan vielä edessä.

Maanantaiaamu alkoi seurakunnassa vierailulla ja pienoisella yllätyksellä: äiti oli eronnut kirkosta muutama vuosi sitten. Muistan kyllä, että siitä oli äidin kanssa puhetta joskus aikoinaan, mutta tässä kaiken keskellä koko asia oli päässyt unohtumaan. Järjestämme kuitenkin ihan tavalliset hautajaiset, koska eroamiseen ei liittynyt mitään radikaaleja vakaumuksellisia syitä - äiti ei vain pitänyt kirkon tavasta suhtautua tiettyihin asioihin. Olemme siis normaaliin tapaan varanneet kirkon ja papin siunaamista varten.

Eilen ja tänään olemme olleet siskon kanssa aika touhukkaita. Huomaa, että käsittelemme tilannetta samalla tavalla: on helpompi olla, kun on jotakin tekemistä. Sopiva hautaustoimisto löytyi toisella yrittämällä. Vaikka ensin tuntui, ettei toimistolla ole niin väliä, on asiakaspalvelun tasolla sittenkin hyvin suuri merkitys tällaisessa tilanteessa. Myös kukkakaupassa on käyty, joten sekä arkku että kukkalaitteet on nyt tilattu. Vielä pitäisi varmistaa muistotilaisuuden paikka, laatia kuolinilmoitus ja miettiä monia muitakin hautajaisiin liittyviä asioita. Olemme tehneet aika paljon siskon kanssa kahdestaan. Tiedämme kuitenkin, että saamme tarvittaessa apua tietyiltä ihmisiltä. Toisaalta on niitäkin, jotka eivät syystä tai toisesta ole ilmaisseet tukeaan oikeastaan millään tavalla. Se kummastuttaa, mutta en jaksa kuluttaa energiaa sen murehtimiseen.

Vaikeinta oli käydä sairaalassa hakemassa hautauslupa. Onneksi paikalla oli hoitajia, jotka tunnistivat meidät eikä meidän tarvinnut alkaa selittää koko tilannetta. Paperia odotellessamme äitiä hoitanut lääkärikin kävi juttelemassa kanssamme. Lämpimästä vastaanotosta huolimatta oli todella helpottavaa päästä takaisin ulos. Se ympäristö muistutti liian terävästi tapahtuneesta, ja katse hakeutui väkisin äidin huoneen ovelle. Tuntui omituiselta olla siellä ilman, että olisi jatkanut matkaa huoneeseen saakka. Huoneen ovi oli raollaan; siellä asui varmaan jo joku uusi potilas.

Tänään kävimme valitsemassa äidille hautapaikan. Kiertelimme hautausmaalla ja lopulta päätimme valita paikan, joka on rauhallisella alueella lähellä metsän reunaa. Syksyn väriloistossa paikka oli todella kaunis, ja linnut lauloivat ympärillä. Äiti pääsee lepäämään paikkaan, joka on kahden nuoren koivun varjossa. Sisko sanoi, että ne koivut ovat vähän niin kuin me.