perjantai 3. syyskuuta 2010

Arvasin.

Äiti meni sairaalaan.

Kysyin siskolta aamulla tekstiviestillä, miten yö oli mennyt. Käskin myös ottaa yhteyttä lääkäriin, jos äidin olo on edelleen huono. Sisko soitti hetken päästä ja sanoi, että äiti oli soittanut lääkärille ja he ovat menossa päivystyksen kautta sairaalaan. Menin itsekin sinne parin tunnin päästä, ja äiti makasi yhä odottamassa osastopaikkaa. Hän oli entistäkin riutuneemman näköinen ja todella heikko, torkkui vaan eikä jaksanut puhua juuri mitään. Sisko lähti töihin ja minä jäin äidin kanssa odottamaan. Tunnin päästä äiti pääsi vuodeosastolle, ja minä menin mukaan. Istuin huoneessa pari tuntia ja odotin, että joku tulisi kertomaan missä mennään. Äiti nukkui melkein koko ajan. Pahoinvointia tai kipuja ei onneksi ollut. Lopulta hoitaja kävi ja kysyin, aikooko lääkäri vielä käydä. Lääkäri oli kuulemma katsonut äidin paperit läpi, mutta ei ollut tulossa käymään. Lähdin sitten kotiin ja jätin äidin lepäämään. Huomiseksi on määrätty ultraäänitutkimus, jossa toivottavasti selviää jotain. Pahoin pelkään, että uutiset eivät ole hyviä. Pääasia kuitenkin on, että äiti on nyt osaavissa käsissä ja saa kaiken tarvitsemansa.

Kävin illalla vielä tukihenkilöystävä S:n luona iltateellä. Kerroin tämänhetkisen tilanteen ja itketti vähän, mutta enimmäkseen puhuimme kaikesta muusta - opiskelusta, surkeista työpaikoista ja menneestä kesästä. Kotiin lähtiessäni olin väsynyt, mutta olosuhteisiin nähden melko hyvällä mielellä.

On minulla vähän muutakin elämää tässä ohessa; tällä hetkellä jännitän parin viikon päästä alkavaa opesijaisuutta. Pääsen sijaiseksi vanhaan lukiooni ja saan opettaa juuri sitä ainetta, jota olen tässä jo neljä vuotta opiskellut. Tänään kävin hakemassa kirjoja lueskeltavaksi ja tutustuin taloon, joka on muuttunut muutaman vuoden aikana kyllä hurjasti. Muutamia entisiä opettajianikin moikkailin, ja iloisesta ilmapiiristä tuli hyvä mieli. Uskallan jo varovasti ennustaa, että neljän viikon pestini tulee olemaan aika mukavaa aikaa. Rankkaa siitä varmasti tulee, varsinkin jos äidin tila vain huononee. Tekee silti hyvää saada ajatukset välillä muualle, ja veikkaan että tällä tavalla se ainakin onnistuu. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti